Keratoconus tunnetaan myös nimellä sarveiskalvon kartiopullistuma, mutta useimmat tautia sairastavat ovat tottuneet kutsumaan tautia kreikasta johdetulla termillä keratoconus. Alkuosa "kerato" tulee kreikan sanasta "kerato" eli "sarvi" tai sarveiskalvo, ja loppuosa "conus" on latinan sana "kartio", joka pohjautuu kreikan sanaan "konos" eli "kartio".
Kreikan sana "kerato" eli "sarvi" on vaikuttanut mm. sarveiskalvo sanaan sekä sarveisaineen eli keratiinin nimeen. Keratiinit ovat proteiineja, joita löytyy mm. selkärankaisten ihosta sekä hiuksista, karvoista, kynsistä, kavioista, sorkista, sulista, sekä sarvien päällyskerroksista esim. lampailla ja lehmillä. Keratiinit kuuluvat kuitumaisiin rakenneproteiineihin, joista ehkä tutuimpiin kuuluva kollageeni muodostaa huomattavan osan sarveiskalvosta.
Keratoconus on silmäsairaus, jossa silmän sarveiskalvon muotovirhe heikentää olennaisesti keratoconusta sairastavan henkilön näöntarkkuutta. Tyypillinen oire on lukuisten ja voimakkaiden varjokuvien näkeminen, jotka johtuvat sarveiskalvon epäsymmetrisyyden aiheuttamista taittovirheistä. Hyvin yleisenä oireena esiintyy myös silmän valonarkuutta. Tyypillisesti keratoconus puhkeaa kahdenkymmenen ikävuoden molemmin puolin ja taudin paheneminen voi jatkua noin neljänkymmenen ikävuoden paikkeille, jolloin taudin eteneminen tyypillisesti hidastuu. Keratoconusta esiintyy alle promillella väestöstä, ja taudin varsinainen syy on toistaiseksi tuntematon. Keratoconuksen hoitona käytetään taudin vakavuudesta riippuen silmälaseja, piilolaseja tai silmän leikkaushoitoa. Uusina hoitomuotoina on yleistymässä myös mm. sarveiskalvon kovetushoito.